Tibetin buddhalaisessa perinteessä arvonimi Khenpo on erittäin merkityksellinen. Sillä voidaan viitata oppineeseen, joka on suorittanut laajan sutran ja tantran opiskelun, vanhempaan lamaan, jolla on oikeus antaa vihkimyksiä, tai luostarin johtajaan. Luostariperinteessä Khenpot ovat kantaneet keskeistä vastuuta Buddha-opetusten puhtauden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle, lähes yliopistoperinteen tapaan. Arvonimi on poikkeuksellisen harvinainen: vaikka monet munkit opiskelevat vuosia, vain hyvin harva tunnustetaan Khenpoksi. Nimitys annetaan syvän tietämyksen ja poikkeuksellisen opetuskyvyn tunnustuksena. Tästä syystä Hänen Pyhyytensä Sakya Trizin tunnisti Khenpon syvällisen buddhalaisen filosofian ymmärryksen sekä sutran ja tantran hallinnan.
Khenpo syntyi vuonna 1962 tiibetiläiseen pakolaisperheeseen. Hänen vanhempansa pakenivat Tibetistä vuonna 1959 kommunistisen vallankaappauksen jälkeen ja joutuivat kestämään suuria vaikeuksia ennen turvaan pääsyä. Perhe menetti kaiken paitsi henkensä ja aloitti uudelleen Nepalissa, mistä matka jatkui myöhemmin Intiaan, jossa he tekivät mitä tahansa työtä selviytyäkseen. Khenpon isovanhemmat, vanhemmat ja useat vanhemmat sisarukset työskentelivät tie- ja rakennusryhmissä Intian Himalajalla. Vuosien ajan perhe eli tienvarressa teltassa äärimmäisessä kuumuudessa ja kylmyydessä, ja koulutukseen oli vain vähän mahdollisuuksia. Vuoteen 1966 mennessä Khenpon äiti ja nuoremmat lapset olivat asettuneet Birin alueelle alemmille Himalajalle, joka oli tuolloin hyvin syrjäinen seutu. Viisivuotiaana Khenpo aloitti paikallisen koulun. Yhdeksänvuotiaana hän ja hänen vanhempansa sopivat, että hänestä tulisi munkki, mikä on tiibetiläisessä kulttuurissa suuri kunnia. Tämän jälkeen hän kävi läpi kymmenen vuoden intensiivisen koulutuksen rituaaliharjoituksissa, joihin kuuluivat satojen tekstisivujen ulkoa opettelu, hiekkamandaloiden valmistaminen, temppelisoitinten soittaminen ja laulujen johtaminen.
Vuonna 1980 Khenpo lähti luostarista opiskelemaan Sakya Collegeen Dehraduniin. Sisäänpääsy oli erittäin kilpailtu, ja vain harvat munkit valittiin. Tuolloin rehtorina toimi Kunnianarvoisa Khenchen Appey Rinpoche, suuri sakyalainen oppinut ja yksi sukupolvensa merkittävimmistä tiibetiläisistä buddhalaisista tutkijoista. Khenpo sai opiskella näin taitavan opettajan johdolla ja osoitti nopeasti vahvaa kykyä buddhalaisessa filosofiassa. Jo kandidaattiopintojen aikana hänet nimitettiin kollegion nuoremmaksi opettajaksi. Opintojen 9.–10. vuoteen mennessä hän oli suorittanut maisterintutkinnon buddhalaisissa opinnoissa, ja myöhemmin Hänen Pyhyytensä Sakya Trizin sekä Khenchen Appey Rinpoche valitsivat hänet luennoitsijaksi. Monet hänen oppilaistaan olivat tulkuja, ja useista tuli myöhemmin itse Khenpoja. Näinä vuosina hän läpäisi lukuisia kirjallisia ja suullisia kokeita, mukaan lukien perinteisiä julkisia väittelyitä, joita seurasivat Hänen Pyhyytensä Dalai Lama ja Hänen Pyhyytensä Sakya Trizin. Hän suoritti lopullisen maisterin- ja opettajatutkintonsa vuonna 1991 ja vietti sen jälkeen vuoden matkustellen Intiassa ja Nepalissa sekä vetäytymisharjoituksissa.
8. maaliskuuta 2002 Loppon Ngawang Dhamchoelle myönnettiin virallisesti Khenpon arvonimi Birin luostarissa Pohjois-Intiassa pidetyssä seremoniassa, jota johti Hänen Korkeutensa Ratna Vajra Rinpoche ja johon osallistui vanhempia lamoja sekä arvovieraita. Vaikka hän oli suorittanut Loppon-tutkintonsa, joka vastaa tohtorintutkintoa, jo vuonna 1990 ja saanut useita kutsuja vastaanottaa arvonimi, hän oli aiemmin kieltäytynyt. Vihkimistä pyydettiin lopulta Hänen Pyhyytensä Sakya Trizin valtuuskirjeen perusteella, joka välitettiin Hänen Korkeutensa Ratna Vajra Rinpochen ja Dagmo Kusholan kautta 15. Gyalsay Rinpochen vihkimyksen yhteydessä, Long Life -seremonian ja Mahakala-pujan ohella. Khenpon arvonimi tunnustaa poikkeuksellisen oppineisuuden ja opetuskyvyn sekä sen etuoikeuden, että oppilailla Australiassa ja muualla on mahdollisuus oppia opettajalta, joka välittää puhdasta Sakya-viisautta.
Vuonna 1992 Gyalsay Tulku Rinpoche pyysi Khenpoa opettamaan Singaporeen, Taiwaniin ja Malesiaan. Kun Gyalsay Tulku kuoli Canberrassa vuoden 1993 lopussa, hänen perustamansa buddhakeskus Sydneyssä joutui vakaviin vaikeuksiin, ja oppilaat pyysivät Hänen Pyhyydeltään Sakya Triziniltä uutta opettajaa. Khenpo nimitettiin tällöin Sakya Tharpa Lingin vakituiseksi opettajaksi Sydneyssä. Vaikka hän tunsi olevansa valmistautumaton, hän suostui, koska hänen gurunsa oli pyytänyt häntä lähtemään. Hän saapui Australiaan loppuvuonna 1994 ja kohtasi monia haasteita: oppilaat olivat hajaantuneet, tuki oli vähäistä ja vuokrasta huolehtiminen aiheutti vuosien ajan huolta. Hänen uskonsa, gurunsa siunaus ja Gyalsay Tulkun unet kuitenkin kannattelivat häntä. Ajan myötä hän kartutti kokemusta ja oppi englannin sujuvasti, jäsenmäärä kasvoi uudelleen, ja keskus muutti useita kertoja ennen oman kodin hankkimista Rozellesta, joka oli Australian ensimmäinen pysyvä Sakya-keskus. Myöhemmin ostettiin suurempi rakennus Strathfieldistä, josta tuli yksi maailman hienoimmista Sakya-keskuksista. Gyalsay Tulku oli perustanut Sakya Tharpa Lingin ja johtanut sitä viiden vuoden ajan; Khenpo ohjasi sitä 12 vuotta ennen kuin pyysi lupaa väistyä sivuun. Vuonna 2006, ollessaan pyhiinvaelluksella Intiassa, Hänen Pyhyytensä pyysi häntä jälleen toimimaan Drogmi Retreat Centren hengellisenä johtajana East Kurrajongissa Sydneyn länsipuolella. Drogmi Buddhist Institute perustettiin myöhemmin Khenpo Ngawang Dhamchoen aloitteesta ja rekisteröitiin virallisesti lokakuussa 2009 edistämään tibetiläisen buddhalaisuuden opiskelua, ymmärrystä ja harjoitusta Australiassa sekä tulevan retriittikeskuksen kehittämistä.