Aikuisiälläni kamppailin pitkään masennuksen, onnettomuuden tunteen ja syvän tyytymättömyyden kanssa. Kokeilin erilaisia terapioita, lääkityksiä ja itseapukeinoja, mutta en löytänyt sitä käännekohtaa, jota epätoivoisesti etsin. Tulosten puute johti minulla itselääkintään: huumeisiin, pornografiaan, seksiin ja ennen kaikkea alkoholiin. Mitä vähemmän ne auttoivat, sitä voimakkaammaksi toivottomuus kasvoi. Tämä epätoivo johti elämäni aikana kahteen kuntoutusjaksoon ja kolmeen sairaalahoitoon itsetuhoisten ajatusten vuoksi. Silti etsin yhä vastausta. Vakaammassa vaiheessa terapeuttini ehdotti, että kokeilisin ayahuascaa, ja hän yhdisti minut Humbertoon ja hänen poikkeukselliseen ihmisjoukkoonsa.
Ennen kuin kerron ensimmäisestä ayahuasca-kokemuksestani, on tärkeää muistaa, että jokaisen matka on ainutlaatuinen ja että jokainen kohtaaminen tämän lääkkeen kanssa voi avata erilaisen kokemuksen.
Tuohon aikaan olin insinööritaustani vuoksi ateisti ja ajattelin, että elämä on vain elämistä, kärsimystä ja kuolemista. Skeptisyydestäni huolimatta osallistuin ensimmäiseen seremoniaani. Ensimmäiset 3,5 tuntia en kuitenkaan tuntenut mitään, vaikka näin muiden nauravan, itkevän tai vaipuvan muuttuneisiin tiloihin. Epäily ja toivottomuus hiipivät mieleen, joten aloin kirjoittaa päiväkirjaan traumaattisesta kokemuksesta isäni kanssa ja mietin, toimisiko mikään kohdallani. Silloin eräs hämmästyttävä ihminen tuli luokseni ja kysyi: “Olen parantaja, voinko auttaa sinua?”
Ajattelin heti: parantaja? Potaskaa. Mutta minulla ei ollut mitään menetettävää. Laskin päiväkirjan sylistäni, ja hän otti kädestäni kiinni. Ensimmäinen asia, jonka hän sanoi, oli: “Vau, kanavoit juuri nyt todella vahvasti isääsi.” En pidätellyt ajatuksiani, vaan sanoin ääneen: “Potaskaa, näit vain, että kirjoitin päiväkirjaani.” Hän selitti rauhallisesti, että paikassa oli pimeää ja ettei hänellä ollut silmälaseja. Sitten hän laittoi minulle silmälaput. Hän alkoi kertoa hyvin tarkkoja yksityiskohtia kokemuksestani isäni kanssa sekä monista muista elämäni tapahtumista. Olin koko ajan hiljaa ja aloin epäillä, että olin ehkä ollut väärässä koko elämäni ajan. Etsin epätoivoisesti selitystä ja ajattelin, että olinhan kertonut nämä asiat myös terapeutille, joka suositteli ayahuascaa. Juuri sillä hetkellä “parantaja” mainitsi jotain, joka oli tapahtunut edellisenä päivänä autossani, aivan yksin. Silloin tuntui kuin kaikki seinät aivojeni ympäriltä olisivat räjähtäneet. Padot murtuivat, aloin itkeä ja tunsin valtavaa nöyryyttä ja kiitollisuutta. Koin jumalallisen, rakastavan yhteyden ja ymmärsin, että elämässä on enemmän kuin olin uskonut. Siitä alkoi muutosmatkani.
Tuon merkityksellisen kokemuksen jälkeen kaikki muuttui. Osallistuin seremonioihin kuukausittain ja kävin jopa usean päivän retriitillä Meksikossa. Tämä syvä käänne sai minut jättämään turvallisen työni ja valitsemaan tien, jolla voin auttaa muita. Ayahuasca ei ratkaissut ongelmiani taianomaisesti, mutta se valaisi polun, jota minun oli kuljettava. Minulla on yhä työtä tehtävänä, mutta nyt minua ohjaa tarkoitus. Pelko ei enää lamaannuta minua kuten ennen. Olen täynnä kiitollisuutta, empatiaa, rohkeutta ja rakkautta. Suhtautumiseni elämään on muuttunut myönteiseksi, ja odotan tulevaa innolla. Yhdessä shamaani Humberto Alcalan ja Fincan omistautuneen henkilökunnan kanssa olemme sitoutuneita tukemaan sinua omalla muuttavalla matkallasi.