Aloitin oman sisäisen etsintäni 18-vuotiaana, koska tunsin itseni niin herkäksi ja haavoittuvaksi, etten tiennyt, miten voisin elää sen kanssa. Kun etsin keinoja auttaa itseäni, löysin joogatunnit, jotka olivat tuolloin vielä hyvin epäsuosittuja. Pian sen jälkeen tutustuin tietoiseen hengitykseen, buddhalaiseen henkiseen harjoitukseen, vipassana-meditaatioon sekä tiibetiläisiin äänimaljoihin ja muihin äänen parissa tehtäviin harjoituksiin. Mukaan tulivat myös keho-, liike- ja tanssihoito, innadanssi, flow-coaching, ekstaattinen tanssi ja kundaliinijooga... eikä loppua näy vielä tähän :)
Kaikki nämä harjoitukset ja kokemukset ovat auttaneet ja auttavat minua yhä pääsemään lähemmäs todellista itseäni. Opin hyväksymään kaikki esiin nousevat tunteeni yrittämättä kieltää niitä, vaikka se olisi kuinka epämukavaa. Henkisten harjoitusten kautta yhdistyn kehooni ja sieluuni, sydän avautuu ja olo muuttuu kevyeksi ja hyväksi. Ne myös vapauttavat turhia jännityksiä ja tunteita, ja juuri tästä rentoutumisesta syntyy luovuus.
Kaikki kokeilemani harjoitukset tuntuivat aina juuri sillä hetkellä kaikkein toimivimmilta, kun löysin ne. Silti minua veti jatkuvasti kohti jotain uutta. Nyt ymmärrän, että kaikella on ollut tarkoituksensa: kaikki nämä kokemukset auttavat minua ilmaisemaan itseäni ainutlaatuisella tavalla ja antamaan sitä eteenpäin, kun ne yhdistyvät.
Nähdään siis yhteisellä polulla.