Lapsuudesta asti Geert aisti olevansa hieman erilainen kuin useimmat ikätoverinsa, vaikka hän ei vielä osannut pukea tunnetta sanoiksi. Hänellä oli monia lahjoja, ja hän liikkui luontevasti erilaisissa tilanteissa, mutta oman persoonan ymmärtämiseen ei ollut valmista ohjetta.
36-vuotiaana elämä muuttui pysyvästi, kun hän menetti molemmat vanhempansa syöpään. Menetys oli syvä ja vei mukanaan perheen tarjoaman turvallisen pesän, jolloin Geert joutui kohtaamaan elämän omillaan. Silloin hän ymmärsi, että hänen oli löydettävä samanlainen turva itsestään, ja etsintä alkoi.
Tuohon aikaan hänellä oli onni työskennellä yrityksessä, joka tarjosi työntekijöille laajan valikoiman henkilökohtaisia koulutuksia, ja hän hyödynsi tilaisuuden täysimääräisesti. Oman identiteettinsä äärellä hän alkoi myös kyseenalaistaa ympäröivää maailmaa. Vaikka hän pääsi mukaan suuriin innovaatiohankkeisiin, hän näki myös urakeskeisen ympäristön varjopuolet: ahneuden, nopean rahan ja henkilökohtaisen edun tavoittelun. Nämä arvot olivat ristiriidassa hänen sisäisten periaatteidensa kanssa, joten hän lähti.
Ilman työtä ja tuloja hän aloitti syvällisen itsehavainnoinnin jakson. Hän muistaa yhä suuren paperiarkin olohuoneensa seinällä, johon hän oli kirjannut lahjansa, arvonsa, kiinnostuksen kohteensa, asiat joita halusi kokeilla sekä sen, mikä antoi hänelle energiaa. Hän etsi kaiken ytimestä omia luontaisia kykyjään ja elämäntehtäväänsä. Prosessi oli voimakas kaikilla tasoilla, ja hän suosittelisi sitä kenelle tahansa.
Hiljaisuuden hetkissä pintaan nousi kaikki: paniikki, vapaus, viha järjestelmää kohtaan, joka ei aina tue meitä, suru, ilo ja lopulta ymmärrys. Geert oppi, että kaikille tunteille on annettava tilaa nousta esiin, sillä tukahdutettuina ne voivat olla haitallisia. Järki on hyödyllinen taistele tai pakene -tilanteessa, mutta se ei yksin riitä ohjaamaan merkityksellistä elämää.
Samalla hän alkoi ymmärtää herkkyyttä aiempaa syvemmin ja näkemään sen vahvuudet. Jokaisella lahjalla on myös varjopuolensa, mutta se ei tarkoita, että itseä pitäisi “korjata” niin kuin työelämä usein vihjaa. Tietoisuus riittää.
Osana bucket listiään Geert halusi tehdä vapaaehtoistyötä, joten hän liittyi voittoa tavoittelemattomaan järjestöön, joka keskittyi lyhyisiin ruokaketjuihin. Myöhemmin he palkkasivat hänet 23 tunniksi viikossa. Tänä aikana hän opiskeli NLP:tä, ryhtyi itsenäiseksi coachiksi ja opetti johtamiskoulussa, koska ihmisten auttamisesta oli tullut osa hänen elämäntehtäväänsä.
Kun hän huomasi voittoa tavoittelemattomassa maailmassa samoja kaavoja kuin rahavetoisessa ympäristössä, hän seurasi hiljaisuuden aikana esiin noussutta polkua ja lähti jälleen, tällä kertaa taas ilman tuloja. Samaan aikaan hän opiskeli terveellistä ruokaa, permakulttuuria, villiyrttejä, omavaraisuutta ja luonnollista hoivaa. Hän luopui lääkityksestä, lopetti kemiallisten tuotteiden käytön kehollaan, poistatti hammasamalgaamipaikat, vähensi muovin käyttöä jopa ruoan säilytyksessä, kasvatti omat vihanneksensa, alkoi syödä vain luomuruokaa ja lopulta ryhtyi vegaaniksi.
Kaikki tämä valmisti häntä seuraavaan vaiheeseen. Hän myi kaiken Belgiassa ja löysi Ranskasta kauniin paikan, tavoitteenaan elää lähempänä luontoa, itsenäisemmin ja omavaraisemmin sekä paremman terveyden tukemana. Hänen huomionsa on siinä, mikä todella merkitsee: ruoan kasvattamisessa, ravitsevien aterioiden valmistamiseen käytetyssä ajassa, nykyhetkestä nauttimisessa, yhteydessä luontoon ja universumiin sekä tämän jakamisessa muiden kanssa.
Abriecosy on yhä keskeneräinen, mutta Geert työskentelee sen parissa joka päivä tuodakseen sen lähemmäs visiotaan:
Abriecosy on paikka, jossa tämän elämäntavan kutsun tuntevat ihmiset ovat lämpimästi tervetulleita nauttimaan, parantumaan, osallistumaan, unelmoimaan, tukemaan ja rikastuttamaan ajatusta toisenlaisesta maailmasta, jossa keskinäinen tuki on keskiössä ja antaminen on tärkein teko. Se on paikka, joka keskittyy oman itsen ilmaisun taitoon ja kehon ravitsemiseen kunnioituksella ja hyvällä ruoalla. Vasta silloin voimme tehdä samoin myös toisille ja kauniille luonnolle, jonka osa olemme.