Kun minut kutsuttiin mukaan Choose Againiin alkuvuodesta 2012, tuskin uskalsin uskoa sitä todeksi. Tuntui kuin kaikki olisi vihdoin loksahtanut paikoilleen. Juuri sillä hetkellä tiesin, että edessäni oli ainutlaatuinen mahdollisuus: tilaisuus elää sitä elämää, jota olin aina itselleni kuvitellut, elämää, joka on omistettu Totuudelle ja itsensä tutkimiselle.
Vastaavanlainen kokemus oli tullut eteen jo noin 20 vuotta aiemmin toisen suuren intohimoni, ruoanlaiton, kautta. Silloinkin sain mahdollisuuden muuttaa harrastuksen ammatilliseksi poluksi. Nyt jälkeenpäin on yhä hätkähdyttävää huomata, miten molemmat nämä kauniit mahdollisuudet näyttivät ilmestyvän aivan itsestään. Minun tehtäväkseni jäi vain sanoa kyllä. Ja niin tein — silloin ja nyt, koko sydämestäni.
Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi kohdannut esteitä. Mutta yhä selvemmin on käynyt ilmi, että juuri sitä varten nuo haasteet olivat olemassa: jotta voisin kohdata ne seinät, joiden uskoin olevan edessäni, ja huomata niiden olleen vain omien rajojeni luomia. Kukaan muu ei ollut niitä sinne asettanut.
Aiemmassa työssäni kokkina ja työvalmentajana keskityin jo silloin tukemaan ihmisiä, jotka olivat vaikeassa elämäntilanteessa. Poliittiset pakolaiset, sodan runtelemista maista saapuneet ihmiset, päihteiden kanssa kamppailevat, entiset vankilakundit, psykiatriset potilaat tai pitkään työttömänä olleet — ihmisiä, jotka eivät ehkä olleet niin kovin erilaisia kuin minä itse. Kun loin heille turvallisen tilan, jossa he saattoivat löytää yhteyden omaan arvoonsa, huomasin saman parantumisen tapahtuvan myös minussa.
Siksi työni Choose Againissa on minulle vain seuraava askel tällä polulla. Minulle on täysin luontevaa, että se mitä annan, myös palaa minulle — tai toisin sanoen: sinun parantumisesi on minun parantumistani. Olen syvästi kiitollinen siitä, että saan jatkaa tätä matkaa kanssasi selkeän Choose Again -kehyksen sisällä kuuden askeleen prosessin avulla. Se on yksinkertainen, käytännöllinen ja erittäin vaikuttava.
Ja olkoon tämä matka myös iloinen. Kyllä, kuljetaan rehellisesti ja rohkeasti, ehdottomasti — mutta muistetaan myös nauraa itsellemme, sillä lopulta juuri sitä minun hulluuteni ansaitsee.