Siveyslupauksista ja elämästä

Tämä on kolmiosaisen puheen kolmas osa, ja siinä tarkastellaan, miksi seksuaaliset ajatukset, fantasiat ja unet voivat nousta esiin vielä silloinkin, kun ihminen on tehnyt elinikäisen selibaattilupauksen.

Näkökulma on tässä meditaatiivinen, ei tukahduttava. Seksuaalisuutta ei tarvitse kieltää, vaan sen energia voidaan muuntaa luovaksi voimaksi. Muusikko tekee voimasta musiikkia, tanssija tanssia ja taiteilija muotoa. Tämän ymmärryksen mukaan ihminen ei ole täällä vain lisääntyäkseen, vaan tuodakseen esiin jotakin korkeampaa ja merkityksellisempää. Kutsu on siirtyä alemman ilmaisun tuolle puolen, niin että energia kohoaa ensin rakkaudeksi ja sen jälkeen, rakkaudenkin yli, rukoukseksi.

Sisäisten voimien kanssa taistelemisen sijaan opetus kutsuu hyväksyntään, iloon ja muuntumiseen. Kiihko kuvataan seksuaalisuuden alhaisimmaksi muodoksi, rakkaus sitä korkeammaksi vaiheeksi ja rukous lopulliseksi siirtymäksi. Meditatiivinen ihminen voi tämän näkemyksen mukaan tehdä muutoksen ilman ristiriitaa ja sopusoinnussa kaikkien energioiden kanssa. Tämän vision ytimessä on luovuus: musiikki, runous, taide, keramiikka, kuvanveisto ja kaikki se, mikä synnyttää jotakin uutta.

Teksti ottaa myös selkeän kannan tukahduttamista ja moraalista jäykkyyttä vastaan ja torjuu perinteet, jotka eivät ymmärrä seksuaalisuutta vaan pyrkivät vaientamaan sen. Puhuja arvostaa selkeyttä ja suorasanaisuutta, ja hän suosii yksinkertaista totuutta kohteliaan kiertoilmaisun tai abstraktin moraalin sijaan.

Seuraa humoristinen anekdootti sannyasista, joka majoittuu ränsistyneessä hotellissa ja joutuu jakamaan huoneen kauniin alastoman blondin kanssa. Toistuvien sisäisten kamppailujen jälkeen hän luopuu vastustamisesta ja syö rauhallisesti huoneeseen tuodun aamiaisen. Vitsi paljastaa tukahduttamisen ja yksinkertaisen hyväksynnän välisen jännitteen.

Tekstissä esiintyy myös zen-tarina, joka annetaan leikillisenä vastauksena kysymykseen munkkien seksielämästä: “Well” — sanaleikki, joka voi tarkoittaa sekä “ei mitään” että “nunnaa”.

Opetuksen ytimeen palatessaan teksti muistuttaa, että seksuaalinen energia ei ole vihollinen vaan ystävä ja luovuuden lähde. Luovuus itsessään kuvataan syvästi seksuaaliseksi. Kun taiteilija katoaa maalaukseensa tai tanssija sulautuu tanssiin, syntyy ilo, joka on verrattavissa orgasmiin — usein vielä syvempi, pidempi ja kokonaisempi. Siksi tanssi ja musiikki nostetaan esiin luonnollisina ja spontaanina tapoina muuntaa seksuaalista energiaa.

Lopulta teksti kutsuu kohtaamaan seksuaalisuuden kiitollisuudella, ei torjunnalla. Silloin ihminen muuttuu luovemmaksi, elävämmäksi ja avoimemmaksi energian täydemmälle muuntumiselle.

* Lainaus Osho’n videopuheesta I Am That. Ote on kääntänyt Ojas Meditaatiokeskus.